VERSTASOPAS
Puuliima: avoin aika, puristus ja kosteus
Hyvä liitos vaatii oikean liiman lisäksi sopivat ajat, puristuksen ja puun kosteuden. Wood Handbookin ohjeet ja tuotetietojen tulkinta.
Pakkauksessa ilmoitetut ajat
Wood Handbook määrittelee neljä aikaa. Käyttöaika kertoo, kuinka pitkään sekoitettu liimaerä pysyy käyttökelpoisena. Avoin aika alkaa liiman levityksestä ja päättyy osien yhdistämiseen. Suljettu odotusaika alkaa yhdistämisestä ja päättyy puristuksen alkamiseen. Puristusaika kertoo, kuinka kauan kokoonpano on puristuksessa. Täyden lujuuden saavuttaminen voi kestää puristuksen jälkeen tunneista viikkoihin.
Korkeampi lämpötila lyhentää kaikkia näitä aikoja. Pintojen ollessa avoimina vesiohenteinen liima luovuttaa vettä ilmaan ja puuhun ja voi kuivua liikaa tarttuakseen. Polyvinyyliasetaatti (PVA), epoksi, polyuretaani, resorsinoli ja monet isosyanaattiliimat kovettuvat huoneenlämmössä. Fenoli-, melamiini- ja ureaformaldehydiliimat tarvitsevat kuumapuristimen. Ajat vaihtelevat tuotteittain, joten käytä oman liimasi teknistä tuoteselostetta.
Puun kosteuspitoisuus
Puuliimat on yleensä suunniteltu 6–14 %:n puunkosteudelle, ja 12 % on tavallinen tavoitearvo. Alle noin 6 %:n kosteudessa puu imee vesipohjaisista liimoista vettä niin nopeasti, että liiman leviäminen ja tunkeutuminen heikkenevät suurestakin puristuspaineesta huolimatta. Isosyanaatit ja polyuretaanit puolestaan tarvitsevat jonkin verran vettä kovettuakseen.
Liimaa yhteen osia, joiden kosteuspitoisuudet ovat lähellä toisiaan. Käsikirja suosittelee eron pitämistä alle noin 5 prosenttiyksikössä kevyemmillä puulajeilla ja 2 prosenttiyksikössä tiheillä puulajeilla. Liimasaumat säilyttävät lujuutensa rajoittamattoman ajan, jos puun kosteus pysyy alle noin 15 %:ssa ja lämpötila ihmiselle miellyttävänä. Osa liimoista menettää lujuutta pitkäaikaisessa altistuksessa yli 38 °C:lle.
Puristuspaine ja tiheys
Puristus tuo pinnat tiiviisti vastakkain ja työntää liimaa puuhun. Liian suuri paine puristaa liiman pois ja jättää sauman liimaköyhäksi. Liiallinen imeytyminen on tavallista kevyissä puissa, liiallinen ulospuristuminen taas tiheissä puissa. Lujimmat liitokset syntyvät puun tiheyteen nähden kohtalaisen suurella puristuspaineella.
Liitoslujuus kasvaa puun tiheyden mukana noin 700–800 kg/m³:iin asti 12 %:n kosteuspitoisuudessa. Tätä tiheämmillä puilla on vaikeampi saada toistuvasti lujia liitoksia, joiden murtuma syntyy suurelta osin puuhun. Siksi hyvin tiheät lajit vaativat erityistä huolellisuutta pintojen valmistelussa ja liimavalmistajan ohjeiden noudattamisessa. Seuraavien tämän tietokannan lajien tiheys ylittää 750 kg/m³:
| Puulaji | Tiheys 12 %:n kosteudessa |
|---|---|
| Cumaru | 1 070 kg/m³ |
| Ipé | 1 040 kg/m³ |
| Jatoba | 940 kg/m³ |
| Garapa | 790 kg/m³ |
| Valkotammi | 761,6 kg/m³ |
Pinnat ja liitokset
Juuri höylätyt tai sahatut pinnat liimautuvat parhaiten. Käsikirja osoittaa, että uudella karkeuden 36 hiomapaperilla hiominen murskaa useita pintasolukerroksia. Vettä hylkivät pinnat vaikeuttavat liimojen ja pintakäsittelyaineiden tartuntaa. Syiden suuntaiset syrjäliimaukset voivat olla yhtä lujia kuin puu itse. Muotoliitokset, kuten pontti, auttavat lähinnä kohdistuksessa eivätkä lisää lujuutta.
Jatoban (940 kg/m³) syrjäliimaus pöytälevyksi: mittaa molempien lautojen kosteus ja pidä ero noin 2 prosenttiyksikön sisällä. Höylää syrjät juuri ennen liimausta ja noudata työtilan lämpötilalle annettuja liimavalmistajan avoimen ajan ja puristusajan ohjeita.